Ostin vuosia sitten itselleni vihreän yöpuvun. Sellaisen vähän siistimmän, kyläilykelpoisen. Mukavasti leikattu paita ja vajaamittaiset housut kulki mukana monella reissulla ja ajan mittaan varsinkin housut alkoivat ottaa kulumaa. Tyypilliseen tapaan erityisesti haarasauma alkoi enteillä lähtestyvää loppua. Eikä se mallikaan sitten enää ollut niin mieleinen. Niin joskus käy. Nanson laadukas kangas ei sinänsä kuitenkaan ollut mennyt miksikään. Vain hiukan pesunukkaa kerännyt puuvillatrikoo ei halunnut vielä kuteeksi saati rättimöön. Ja niin annoin sille uuden elämän siinä samassa roolissa, johon se oli ennenkin niin hyvin sopinut.
Aikuisen housuista, vajaamittaisistakin, riitti hyvin kangasta noin 100-senttisiin lapsen yöhousuihin. Vanhat saumat ja kulumat sai leikata reilusti pois ja hyväkuntoinen keskiosa saa nyt uuden käyttäjän.
Tässä on myös hyvä esimerkki siitä, miksi lapselle kannattaa tehdä aina vähintään seuraavan koon vaatteita, ellei tarve ole aivan akuutti: vyötärökuminauhaa vaille valmiit housut saivat odottaa kaapissa inspiraatiota useamman kuukauden. Nyt valmistuessaan ne ovat viivytyksistä huolimatta edelleen käyttäjälleen hyvin reilut ja mahtuvat täyden käyttöiän lahkeenkääntövaiheesta pieneksijäämiseen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti