Olen joskus vuosia sitten kokeillut virkata huopalankaa. Tarkoitus oli tehdä pannunalusia, mutta koska en vielä silloin uskonut huopumisen voimaan, pölpyröistä tuli mukinalusia. Tiistain lounaalla Tinttana taas valikoi itselleen parasta alusta. Yleensä hän haluaa Islannista matkamuistona saatuja kuva-alusia, erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikaisen laivan. Nyt hän halusikin sen ainoa huopaisen, johon olen tapaillut sydäntä koristeeksi.
Tinttana: "T haluaisi sydänalusen"
Minä: "Pitäisikö sulle tehdä ihan oma alunen? Äiti voisi tehdä siihen jonkun kuvan, vaikka sydämen tai rinkulan tai T-kirjaimen."
Tinttana: "T haluaa Pikkumyyn!"
Kuinka naiivia luulla, että älykäs lapseni tyytyisi yksinkertaiseen graafisuuteen!
Aloitan alan opinnot kahden viikon kuluttua. Ensimmäisen kurssin on kerrottu keskittyvän huovutukseen. Toivon kehittyväni erityisesti kasvonpiirteiden huovutuksessa miniatyyrikuvissa. Tai sitten kaikki tekniikat eivät vain taivu kaikkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti