Aloitin syksyllä tekstiilikäsityöntekijän ammattiopinnot kiertotalous-aiheisella kurssilla. Vaatetuspuolen luotsaamana kaikki aiheet eivät osu omaan ammattikategoriaani, mutta mitäpä tuosta. Kun opintoja suorittaa iltaisin työpäivän päälle, ei ole vakavaa, jos osa menee harrastustoiminnan piikkiin - eipähän tarvitse sitten erikseen yrittää vielä ehtiä harrastamaankin.
Myönnän, että Tekstiilin ja muodin kiertotaloustuotteiden suunnitteleminen ja valmistaminen -kurssin ohjelma hämmensi hieman aluksi. Miksi kiertotalouskurssilla piirretään henkilökohtaisia kaavoja? Mikä hiiskatin värianalyysi tähän nyt liittyy? Eikö pitänyt tehdä vanhasta uutta ja tuotteistaa? Ohjelma tuntui koostuvan ties mistä lakkiviikonlopuista ja minä jo tuumasin hieman pettyneenä, että saan kaiketi tehdä koko kurssin rauhassa omia töitäni, jos haluan kehittyä ammattillisesti. Näinhän tässä ei sitten olekaan käynyt.
Kiertotalous käsitteenä on lopulta huomattavan laaja. Kurssin ollessa jo puolessa olen ymmärtänyt, miten esimerkiksi henkilökohtainen peruskaava liittyyy kiertotalouteen. Kokonaisvaltainen kiertotalousajattelu lähtee siitä, että jos täytyy hankkia esimerkiksi uusi vaate - niin kuin joskus täytyy - siihen on syytä panostaa niin, että sen käyttöikä on lähtökohtaisesti mahdollisimman pitkä. Tämän edellytys on, että vaate istuu käyttäjälleen ja sopii väritykseltään, materiaaliltaan ja malliltaan tämän keholle, kasvoille ja tyyliin. Vaatteen hankkimisen ei tulisi tapahtua hetkessä eikä välttämättä helpostikaan. Aina olisi tietysti parasta tehdä se löytö kirpputorilta, mutta niin ei välttämättä aina koskaan tapahdu.
Ilmastoahdistuksen välitön helpotus ovat konkreettiset teot, joita voi tehdä tässä ja nyt. Heti tänään voin tehdä valintoja. Heti tänään voin ostaa kasviperäistä juomaa lehmänmaidon sijaan. Heti tänään voin kääntää pattereita kotona pienemmälle, kun ulkona ei olekaan enää kovin kylmä. Mutta heti tänään en voi vähentää synnyttämääni tekstiilijätettä juurikaan. Kiertotalousajattelu ei toteudu käytännössä heti tänään. Se on pitkän tähtäimen toimintaa, joka vaatii suunnitelmallisuutta, paneutumista ja kohtuullista elämäntapaa. Kiertotalous on suurempaa, vaikeampaa ja hitaampaa kuin pelkkä kierrätys. Ja vielä tärkeämpää.
Noin viidestä kymmeneen vuotta sitten olisin tarvinnut uuden talvitakin. Sellaisen siistin, mutta arkikäyttöisen villakangastakin, jonka voi asustaa helposti. Takin, joka käy melkein mihin vain tilaisuuteen. Takin, jollainen minulla oli ollut. Kiersin tätä kaupunkia tyhjin käsin ja ostin lopulta vähän paremman pitkän takin. Se on ihana, muttei sitä viitsi joka päivä käyttää. Kiersin lisää eikä mikään istunut, mikään ei miellyttänyt kokonaan ja ostin lopulta villakangasviitan. Se on kiva, mutta siinä ei ole hihoja ja tuuli puhaltaa sen alle, joten se jää kaappiin pian pakkasten tultua syksyllä. Näiden lisäksi olen pari vuotta sitten taipunut ja hankkinut siistihkön toppatakin ja näillä kolmella pärjäilen melko mukavasti. Kolmella. Kun en vain löytänyt sitä yhtä istuvaa, silmään sopivaa.
Ei minua harmita: ne ovat kaikki olleet jo useamman vuoden käytössä kyllä ja ovat edelleen. Mutta seuraavan talvitakkini tekee ompelija juuri minulle sopivaksi. Se on oikean mittainen, ei kinnaa hartijoista, hihat ovat sopivan pitkät. Se tehdään niin, että saumoista on helppo säätää, jos kehoni sattuisi joskus päästämään irti vakiintuneesta muodostaan. Se on leikkaukseltaan vartalolleni sopiva, näyttää hyvältä, tuntuu hyvältä. Maksan siitä ehkä paljon. Ja sitten en maksa vuosikausiin talvitakista yhtään mitään. Laadukas kangas on suurelta osin käyttökelpoinen vielä sittenkin, kun saumat jo kuluvat liian vanhoiksi.
Kiertotaloustalvitakki. Se ei pysäytä ilmaston lämpenemistä heti tänään, mutta se on asenne. Se on pitkän aikavälin tähtäin. Sillä välin voin lajitella roskani, kutoa räsymattoja, ostaa kankaani kirpputorilta, syödä kasvispainotteisesti ja näyttää esimerkkiä lapselleni. Ja kun säästän rahaa kiertotaloustakkiini, jätän kuluttamatta sitä rahasummaa johonkin nopeaan. Yritän.
*
(nyt vain odotan, että tämä juuttaan flunssa päättää, ollako vaiko eikö olla ja että pääsen takaisin koululle tekemään sen kaavan loppuun - ehkä jo heti huomenna)
