Ajast' aikaan

En näe aikaa suorana. Sen enempää kuin kehänäkään. Vaikka aikajanojen ja -suorien laatiminen ja tutkiminen on kiehtovaa ja hauskaa, eivät ne koskaan voi kuvata todellisuutta sen paremmin kuin tasoon litistetty maailmankarttakaan. 

Kun seison katse taaksepäin ja selkä menosuuntaan, näen ajan levittäytyvän valtavana kupruilevana mattona yli kaiken ihmisen asuttaman maa-alan. Aikamatto on hyvin repaleinen, sumea. Kukaan ei koskaan voi nähdä kaikkea. Kukaan voi koskaan nähdä vain pieniä pisteitä. 

Aika tihentyy siellä, missä tapahtumat ovat pyörineet nopeaan. Maaseudulla on tasaisempaa. Jokaista kurttua asuttavat ihmiset ovat varman tietoisia siitä, kuinka kehitys on huipussaan, kuinka moderneja he ovat. Kuinka kaikki on paremmin - ja huonommin - kuin ennen. Jokainen on itsessään erityinen. Oman aikansa vanki.

Vaan jokaisen kurtun reunalla kaakattaa ryhmä kanoja, jotka nokkivat tuhat vuotta vanhoja jyviä, matoja, kasvien rippeitä. Jokaisen kanaryhmän keskellä kiekuu Kukko, huutaa kurtuista välittämättä omaa kieuntaansa jokaisen auringon noustessa samaan aikaan. Kiekuu välittämättä nuotioista, painokoneista, panssarivaunuista. Kiekuu ilman mustekynää, monitoimikonetta, multimediaa. Kunhan vain järjestys säilyy. Kunhan parvi pysyy ruodussa. Kiekuu, ettei kukaan pääsisi kukkoilemaan, paitsi Kukko itse. Kiekuu joskus pitkin päivää, pitkin yötä. Tekee vain Kukon työtä. Minkä se luonteelleen voi. Ei sillä ole kelloa, sillä on vain ikiaikainen luonto ja komea ääni. 

***

Uuden tuotteen proton fiilistelyä. 

Viikon päästä lauantaina tulevat Toivolan Vanhan Pihan Hansa-pihalle myyntiin uudet keskiaikaiset kännykkäpussit.

Syyskiireitä

Kesä tuli - sikäli kuin nyt tuli - ja menikin jo. Kiitos kaikille Sepän Puodissa vierailleille! Oli hauska tavata teitä ja projekti oli muutenkin onnistunut ja opettavainen. Huopasaippuoista on tulossa blogitekstiä ennen pitkää ja uusia saippuoita pyörittelen heti, kun taas ehdin. Koulu alkoi pari viikkoa sitten - eikun siis viikko sitten! Homma alkoi pyöriä välittömästi sellaista vauhtia, että ainakin parin viikon edestä on asioita hoidettu ja suunnitelmia viety eteenpäin. 

Sain alkukesästä uuden saumurin ja vähän myöhemmin sähköpöydän kotiin. Näiden innoittamana täydensin sekä omaa että Tinttanan vaatevarastoa ja pyöräytin muun muassa viitisenkymmentä hernepussia tilkkuvarastoa siivotessani. Kuinka ihanaa olikaan ommella hyvällä työpöydällä ilman työtuntien laskemista! 

 

 Tinttana valitsi itse kankaat, mutta lopputulos lojuu kaapissa odottamassa lopullista hyväksyntää. Onneksi on kasvunvaraa.

Ommellisen avajaisista tarttui mukaan muun muassa vuoristorata-kangasta, josta ei tullutkaan legginsejä, kun alkoikin mekottaa. 

Viime viikon tiistaina loma loppui kuin seinään ja sekin tuntui taas ihan mukavalta. Suunniteltiin Suomen käsityön museolle Low budget -työpajoja ja syvennyttiin samalla muutamiin uusiin tekniikoihin. Tällä viikolla olen hakenut inspiraatiota keskiaikaisista kuvioinneista: nyt on uusi huopainen kännykkäpussi luonnospaperilla ja viikon päästä lauantaina myynnissä Toivolan Vanhan Pihan Hansapiha-tapahtumassa. Tänään käynnistettiin Kankaan Luovalla Kampuksella kollegoiden kanssa Kankaan pienen käsityöpuodin toiminta ja ensi viikolla aukeaa Sepän Yrityspaja, missä on myös Virokannas-tuotteita myytävänä. Siinä sivussa on suunniteltu syksyn työssäoppimisjaksoa ja joulun alla tehtävää näyttötutkinon toista osaa. Joulumarkkinoille on tarkoitus saada villahuiveja ja huopasäilyttimiä. Harrastuksen vuoksi on koululla kangaspuissa tulossa räsykuteisia pannunalusia. Joku päivä värjäsin vähän kangastakin. 

Ja kyllä, kyllä olen tavannut viikon aikana myös perhettäni, käynyt hierojalla, kampaajalla, lapseni kanssa pihalla ja kaverisynttäreillä, puolisoni kanssa ulkona syömässä, raivannut ja siivonnut ikkunaremontin keskellä ja lukenut kirjaa. Ja nukkunut öisin ja pessyt pyykkiä. Vuorokaudessa on kuitenkin aika monta tuntia, kun tarkkaan laskee. Mutta nyt iltapalalle - huomenna on ihan oikea työpäivä vaihteeksi opetushommissa.