Yllätysmunat - nuo valoisan ja uutta elämää lupaavan pääsiäisen mustat pisteet. Pakolliset, ihanat, turhat muovimunat. Palmusunnuntaina se ihan viimeistään alkaa. Yllätykset ovat olleet toistaiseksi keskivertoa parempia tänä vuonna: avaimenperiä ja magneetteja pidetyillä hahmoilla sekä yksi Bonnie-Poni, joka pääsi heti leikkiin. Nykyään ne muovimunat vain eivät edes aukea kokonaan, niin että niistä voisi helposti rakentaa.
Tinttana on jo muutaman päivän mietiskellyt ja kysellyt rytmimunia. Asia juohtui mieleen pelatessamme laiva-on-lastattua soittimilla. Muskarissakin on ollut tapana kaivaa rytmimunat esille kanalaulujen kera näin pääsiäisen aikaan. En kuitenkaan halua ottaa sitä riskiä, että herneet ja pipanat leviävät sitten pitkin mattoja ja kaapintaustoja, kun muna aukeaa. Parasta siis huovuttaa.
Yllätysmunan hylsyjä, rahisevaa täytettä (esim. kuivia herneitä tai papuja, riisiä, hamahelmiä, tinapaperimyttyjä tai vaikka kiviä), karstavillaa, lämmintä vettä ja saippuaa sekä pienet kädet. Erilaiset täytteet pitävät tietysti erilaista ääntä. Tällä kertaa osui ensimmäisenä kaapista käteeni kuivia mungpapuja ja herneitä.
Täytteet munaan, villaa ympärille ja sitten huovutetaan saippuaveden avulla. Kun aikuinen auttaa alkuun, saa kolmevuotiaskin onnistumisen kokemuksen omin käsin tekemisestä. Lopuksi huopuneen saippuaisen munan voi huuhdella lämpimällä ja sitten kylmällä vedellä.
Ihan eivät ehtineet munat kuivua loppuun, kun piti päästä jo testaamaan.
