Kirjoitin eilen kutomistani matoista. Räsykuteen menekkiä mattoneliötä kohden on mahdotonta arvioida tarkasti, koska suunnilleen jokainen kude on erilaista. Minä olin laskenut kuteideni riittävän suunniteltuihin mattoihin juuri ja juuri. Toisin kävi: ostotrikoota jäi yli keräkaupalla.
Olen pitkin vuotta katsellut ohimennen erilaisia matonkuteesta virkattuja tekeleitä sillä silmällä. Mutta koska virkkaustaitoni on mitä on, on asia aina jäänyt sikseen. En ole viitsinyt ostaa materiaalia pyörimään kaappiin siltä varalta, että tosiaan onnistuisinkin vääntämään siitä jotakin käyttökelpoista. Enkä oikein ole mitään sellaista herttaista ja virkattua, mutta jättikoossa, tarvinnutkaan. Enkä oikeastaan tarvitsisi vieläkään, mutta onhan himmelikin mukava, vaikkei sillä mitään tehdä.
Sitten se tapahtui: inspiraatio, oikea hetki ja valmiiksi käsillä olevat tarvikkeet kohtasivat. Opiskeutoverini toi kudontakurssin viimeisenä päivänä yhteiseen katselmukseen ylijäämäkuteesta virkatun korin. Siistin, yksinkertaisen ja mattoon sointuvan käyttöesineen. Sen jälkeen minulla ei ollut enää yhtään syytä olla kokeilematta asiaa.
Koska ei ole mielekästä alkaa heti tehdä samalla tavalla kuin joku muu, kokeilin muodostaa neliskanttisen korin käyttämällä pohjana isoäidinneliötä.
Kantikasta korista ei tullut, mutta muuten ihan kelpo. Sitten tein pienen pyöreän. Ja soikioisen. Tulin myös ostaneeksi Tinttanalle sopivaa vihreää kudetta, kun nyt kerran tiesin, että saan siitä aikaiseksi kelvollisia esineitä. Ja tässä vaiheessa Äitini olisi käyttänyt ilmausta tehtailla.
