Syyskiireitä

Kesä tuli - sikäli kuin nyt tuli - ja menikin jo. Kiitos kaikille Sepän Puodissa vierailleille! Oli hauska tavata teitä ja projekti oli muutenkin onnistunut ja opettavainen. Huopasaippuoista on tulossa blogitekstiä ennen pitkää ja uusia saippuoita pyörittelen heti, kun taas ehdin. Koulu alkoi pari viikkoa sitten - eikun siis viikko sitten! Homma alkoi pyöriä välittömästi sellaista vauhtia, että ainakin parin viikon edestä on asioita hoidettu ja suunnitelmia viety eteenpäin. 

Sain alkukesästä uuden saumurin ja vähän myöhemmin sähköpöydän kotiin. Näiden innoittamana täydensin sekä omaa että Tinttanan vaatevarastoa ja pyöräytin muun muassa viitisenkymmentä hernepussia tilkkuvarastoa siivotessani. Kuinka ihanaa olikaan ommella hyvällä työpöydällä ilman työtuntien laskemista! 

 

 Tinttana valitsi itse kankaat, mutta lopputulos lojuu kaapissa odottamassa lopullista hyväksyntää. Onneksi on kasvunvaraa.

Ommellisen avajaisista tarttui mukaan muun muassa vuoristorata-kangasta, josta ei tullutkaan legginsejä, kun alkoikin mekottaa. 

Viime viikon tiistaina loma loppui kuin seinään ja sekin tuntui taas ihan mukavalta. Suunniteltiin Suomen käsityön museolle Low budget -työpajoja ja syvennyttiin samalla muutamiin uusiin tekniikoihin. Tällä viikolla olen hakenut inspiraatiota keskiaikaisista kuvioinneista: nyt on uusi huopainen kännykkäpussi luonnospaperilla ja viikon päästä lauantaina myynnissä Toivolan Vanhan Pihan Hansapiha-tapahtumassa. Tänään käynnistettiin Kankaan Luovalla Kampuksella kollegoiden kanssa Kankaan pienen käsityöpuodin toiminta ja ensi viikolla aukeaa Sepän Yrityspaja, missä on myös Virokannas-tuotteita myytävänä. Siinä sivussa on suunniteltu syksyn työssäoppimisjaksoa ja joulun alla tehtävää näyttötutkinon toista osaa. Joulumarkkinoille on tarkoitus saada villahuiveja ja huopasäilyttimiä. Harrastuksen vuoksi on koululla kangaspuissa tulossa räsykuteisia pannunalusia. Joku päivä värjäsin vähän kangastakin. 

Ja kyllä, kyllä olen tavannut viikon aikana myös perhettäni, käynyt hierojalla, kampaajalla, lapseni kanssa pihalla ja kaverisynttäreillä, puolisoni kanssa ulkona syömässä, raivannut ja siivonnut ikkunaremontin keskellä ja lukenut kirjaa. Ja nukkunut öisin ja pessyt pyykkiä. Vuorokaudessa on kuitenkin aika monta tuntia, kun tarkkaan laskee. Mutta nyt iltapalalle - huomenna on ihan oikea työpäivä vaihteeksi opetushommissa. 

Juhannus ja juhla ja mittumaari

Ensinnäkin kiitos kaikille syntymäpäiväni johdosta onnitelleille! Erityinen kiitos kaikille juhlintaan osallistuneille ja erityisen erityisesti sen järjestäjille! Varsinainen päivä oli eilen. Koska juhlat oli jo juhlittu, saatoin viettää päivän touhuamalla kesäisen tyhjässä värjäämössä kaikessa rauhassa. (Samalla sain kirjoitettua viimeisen kevään rästikurssin loppuraportin, mutta siinä nyt ei ole enää mitään kiinnostavaa.) 

Värjäämö tarjosi taas parasta antiaan: joku (h*lkkarin taulapää) oli ilmeisesti ottanut keltaista värijauhetta sinisellä lusikalla ja jättänyt lusikan vielä purkkiin. Sen jälkeen totesin suolan olevan lopussa. Laitettuani kankaat jo kattilaan tajusin, että "rot" ja "rot" ovat eri värejä ja lopuksi tajusin unohtaneeni väriliemen neutraloimiseen tarvittavan etikan. 

Onneksi ihana (ja kevään viimeinen työkuntoinen) opettajamme oli paikalla pelastamassa, antoi hiljaista henkistä tukea poistamalla sinisen lusikan purkista ja kaivoi kaapista ruokasuolaa, joka yhdessä oikean suolan kanssa riitti kuin riittikin. Samasta kaapista löysin koulun jämäpullon etikkaa, ja saatoin kaataa liemet pois heti sen sijaan, että olisin jättänyt ne odottamaan seuraavaa käyntiäni koululla. Violettiin kattilaan heitin hätäpäissäni lisää sinistä ja oikeaa "rot:a" ja ihan hyvähän siitä tuli. Pyykkipulveriakin löytyi kaapista juuri riittävästi omaan tarpeeseeni, mutta siihen se sitten menikin. Alan melkein pitää värjäystä hauskana puuhana.

 Kotiin tultuani odottamassa oli pitkästä aikaa sushia - ja ihana ihana Talisan Pupu puikkis! Erityisesti nuoresta iästään huolimatta kovia kolhuja kokenut tablettini arvostaa tätä. 

Kesäjuhlapuuhista puheen ollen en voi olla vielä kertomatta juhannustöistäni, kun Veljeni ja Kälyni antoivat avokätisesti nauttia metsänsä antimista. Olin tähän astisella koulu-urallani välttynyt kaikilta kasvien keruu -kesätehtäviltä, mutta nyt sellainen lävähti käsille. Luontovärjäyskurssia odotellessa. Myönnän, että varpujen, kuorien ja versojen poimiminen ja nippujen ripustelu parvekkeelle kuivamaan juhannuspäivänä herätti tiettyä mystisen juhlallista tunnelmaa. Lupiinit tungin vain muovipussissa pakastimeen - siinä ei sitten mitään taikaa ollutkaan. 

Kesäloma!

Kesä on viimein tullut ihan oikeasti. On iltasoitto ja on hyttysiä hiekkalaatikolla. Huomenna on Tinttanan viimeinen hoitopäivä ja kesäloma alkaa. Sitä varten kävin eilen kangaskaupassa: Tinttanalla paistaa nilkat pitkissäkin housuissa ja itsekin koen ansainneeni jotain kivaa huomattavan pitkän talven jälkeen. 

Kesälomalla työskentelen silloin tällöin tietysti kesäpuodissa. Tänään tein ensimmäisen myyntivuoron ja huomenna menen taas. Monen tekijän yhteisprojektissa yhdelle ei tule kamalan montaa myyntityöpäivää, mutta tuotteiden suunnitteluun - ja ennen kaikkea nopeaan valmistukseen - on nyt entistä kovempi hinku. Täksi päiväksi valmistuivat Kiemura -säilyttimet nurkissa pyörineistä villoista. Näitä tulee varmasti viimeistään syksyllä lisää: isompia, värikkäämpiä, enemmän. 

 

Puodin ikkunalle pääsivät myös ensimmäiset huopaiset korvakoruni. Mahdollisuudet ovat vähintään yhtä moninaiset kuin säilyttimien kanssa. Korut ovat toistaiseksi sikäli mukavaa puuhastelua, että kaikki kappaleet ovat kaikin puolin uniikkeja. 

Pehmeää kesää ja nähdään Puodilla!

Avajaisten alla

Tänään on sunnuntai. Torstaina avaamme kesämyymälä Sepän Puodin. Lähden liikkeelle kolmella tuotteella. Kaikki on vielä vähän levällään. Kangas on kyllä otettu puista, saippuoista on huovutettu kokeilukappaleet ja käyntikorttipohja on melkein valmis. Tuotelaput pitäisi printata koululla huomenna, mutta kun sitä printattavaa tiedostoa ei vielä ole olemassa. 

Ryhmänä asiat kulkevat suunnilleen samaa rataa. Huomenna menemme siivoamaan ja järjestämään myyntitilaa. Paljonko meillä onkaan tulossa tuotteita? Saahan niitä jaettavia paperimainoksia vihdoin huomenna? Mihin kassajärjestelmään päädyimmekään? 

Avajaisten alla asiat ovat levällään. Ne kypsyvät. Ja sitten tulee se päivä, kun yöllä on satanut vettä ja aurinko paistaa aamusta asti ja lehdet puissa rehahtavat auki. Josko se olisi jo keskiviikkona eikä vasta torstaina, jooko? 

Lehti -pussukat valmistuivat tänään. 

Sepän Puoti

Kankaan Luovalla Kampuksella on toiminut viime talvesta saakka Pieni Käsityöpuoti. Se on syntynyt yhteistyöstä ja innosta kokeilla, yrittää. Viime syksyn uutena opiskelijana olen saanut seurata vierestä, mitä tapahtuu, kun oppimisen halu ja tekemisen ilo saavat kasvaa hyvässä ohjauksessa. Tänä keväänä Puodin käsityötuotteiden valikoima on laajentunut hurjasti oman vuosikurssini tuodessa myyntiin ensimmäisiä tuotteitaan. Puoti on edelleen pieni, mutta nyt se alkaa kaivata lisää hyllytilaa. 

Työsali on usein täynnä. Loimitukin hammasrattaat narisevat, kun into ei anna aikaa käydä hakemassa öljyä - mikä voisikaan innostaa enempää kuin uusi loimi puissa! Öljytään heti, kun ehditään. Luokassa surraa ompelukone - ompelukone kertoo valmistumisen olevan jo lähellä. Ompelija hellittää paininjalan ja nostaa seuraavan kappaleen paininjalan alle. Jos on tarkkana, voi sen hetken aikana luokkaan kuulla seinän takaa painepesurin hurahtavan päälle - joku sai erän painettua ja pesee seulaa. Uuni on jo lämpiämässä: sinne painaja kohta nostelee tuoreet kuvansa ja ohikulkijan silmä katsoo uutta viivaa, joka kiinnittyy kankaaseen kestääksen siinä pesusta toiseen. Painopäässä ei edes huomata, kuinka salin toisessa päässä on hikeä pyyhkien saatu rulla nostettua telojen väliin ja huovutuskone kolahtaa käyntiin. Huopatossutehtaan hiljaisuus on vain kummallinen kansanuskomus. 

Keskellä kaikkea, siinä pöydän ääressä, istuu joku korvatulpat korvissa ja kirjoittaa, piirtää, laskee, sommittelee, kokeilee, ajattelee, luo. Kaukana kaikesta touhusta, oman mielensä kierteissä.

Käsityöpuoti jää kesälomalle, vaikkei Kangas täysin hiljene kesälläkään. Mutta mitä niille ihmisille tapahtuu kesällä? Mitä tapahtuu yhteishengen nostattamalle energialle, missä jatkuu taitavien käsien liike? 

Sepän Puoti aukeaa viikon päästä Jyväskylän keskustan tuntumassa. Siellä ne into ja yhteistyö lomailevat. Siellä on talkoovoimin pystyyn laitettu kesäpuoti. Juuri artesaaniksi valmistuneiden ja juuri vauhtiin päässeiden syksyllä jatkavien opiskelijoiden työt ovat esillä ja myytävänä. Siellä ovat myös Virokannaksen tuotteet ensimmäistä kertaa julkisesti myynnissä.