tiistai 27. kesäkuuta 2017

Juhannus ja juhla ja mittumaari

Ensinnäkin kiitos kaikille syntymäpäiväni johdosta onnitelleille! Erityinen kiitos kaikille juhlintaan osallistuneille ja erityisen erityisesti sen järjestäjille! Varsinainen päivä oli eilen. Koska juhlat oli jo juhlittu, saatoin viettää päivän touhuamalla kesäisen tyhjässä värjäämössä kaikessa rauhassa. (Samalla sain kirjoitettua viimeisen kevään rästikurssin loppuraportin, mutta siinä nyt ei ole enää mitään kiinnostavaa.) 

Värjäämö tarjosi taas parasta antiaan: joku (h*lkkarin taulapää) oli ilmeisesti ottanut keltaista värijauhetta sinisellä lusikalla ja jättänyt lusikan vielä purkkiin. Sen jälkeen totesin suolan olevan lopussa. Laitettuani kankaat jo kattilaan tajusin, että "rot" ja "rot" ovat eri värejä ja lopuksi tajusin unohtaneeni väriliemen neutraloimiseen tarvittavan etikan. 

Onneksi ihana (ja kevään viimeinen työkuntoinen) opettajamme oli paikalla pelastamassa, antoi hiljaista henkistä tukea poistamalla sinisen lusikan purkista ja kaivoi kaapista ruokasuolaa, joka yhdessä oikean suolan kanssa riitti kuin riittikin. Samasta kaapista löysin koulun jämäpullon etikkaa, ja saatoin kaataa liemet pois heti sen sijaan, että olisin jättänyt ne odottamaan seuraavaa käyntiäni koululla. Violettiin kattilaan heitin hätäpäissäni lisää sinistä ja oikeaa "rot:a" ja ihan hyvähän siitä tuli. Pyykkipulveriakin löytyi kaapista juuri riittävästi omaan tarpeeseeni, mutta siihen se sitten menikin. Alan melkein pitää värjäystä hauskana puuhana.



 Kotiin tultuani odottamassa oli pitkästä aikaa sushia - ja ihana ihana Talisan Pupu puikkis! Erityisesti nuoresta iästään huolimatta kovia kolhuja kokenut tablettini arvostaa tätä. 


Kesäjuhlapuuhista puheen ollen en voi olla vielä kertomatta juhannustöistäni, kun Veljeni ja Kälyni antoivat avokätisesti nauttia metsänsä antimista. Olin tähän astisella koulu-urallani välttynyt kaikilta kasvien keruu -kesätehtäviltä, mutta nyt sellainen lävähti käsille. Luontovärjäyskurssia odotellessa. Myönnän, että varpujen, kuorien ja versojen poimiminen ja nippujen ripustelu parvekkeelle kuivamaan juhannuspäivänä herätti tiettyä mystisen juhlallista tunnelmaa. Lupiinit tungin vain muovipussissa pakastimeen - siinä ei sitten mitään taikaa ollutkaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti