Kankaanpainannan peruskurssi

"Aaaarrgh!" 
"Älä nyt, se on hieno! Minen ainakaan huomaisi mitään."
"Joo ei kyllä pistä silmään yhtään."
"Mutta tohon tuli tommonen! Ja miksi toi nyt teki noin."
"Sen peittovalkoisen kanssa pitää olla tosi nopea. Siksi sitä ei yleensä käytetä peruskurssilla."
"Ääh."
"Ei se mene hukkaan. Siitä saadaan oikein hyvä pussukka. Anna itsellesi lupa harjoitella."
"Joo tosta tulee tosi hieno pussukka!"

"Ootko jonossa suihkuun?"
"Joo oon."
Kssshhhh!!!!
"Saanko laittaa siihen altaaseen, kun meinaa kuivua tukkoon." 
"Otan vain raakelin tästä välistä..."
"Joo eikä mulla mene kauaa"
Kssshhhh!!!
"Yh. Pärskäytin sitten naamalle."
"Yh." 
"Sori, otan vielä tosta lusikan..."
"Hei ootko käyttänyt tätä painepesuria? Miksei täältä tule painetta?"
"Öö... Onko se seinässä?"
"Varo, mahunko tästä..."
Hurrrr!!! Kssshhhh!!!

"No voi ei. Taas unohtui käydä kaupassa. Saanko lainata sun teippiä?"
"Joo ota vain."
Hurrrr!!!
"Painatko vielä tässä?"
"Öö..."
"Meen sit tonne."
"Saanko äkkiä kuivata tän välissä?"
"Joo mä en enää tarvii sitä fööniä."
Hurrrr!!!
"Aaaarrgh! Tää suorakulmain ei ole suora!"
"Mut hei siitä tulee ihan hyvä pussukka."

"Ääh. Nyt oon kyllä ihan jumissa. Miten te laittaisitte tän?"
"Kokeile laittaa tolleen vinoon. Musta se on hieno. Onko toi sitä helmiäistä?"
"Joo laitoin siihen vähän punaista."
"Mä laittaisin myös vähän keltaista."
"Hm. En tiiä." 
"Onhan sulla se luotisuora?"
"Öö..."
"Onko toi nyt se varsinainen työ?"
"Ei! Onneksi! Tää on vielä kokeilu." 
"Kokeile tehdä siitä pintaa -- Ja hei sitä ei kannata raapia lusikalla! Ota semmoinen pikkulasta."
"Ääh. En tiiä. No, ehkä siitä joku pussukka tulee."

"Ai vitsit olisko hieno, jos laittaisinkin tohon vielä mustaa päälle?!"
"Kuulostaa hyvältä! Ja siihen alle vaikka paperikaaviolla semmoinen väriympyrä!"
"Nyt tulee kyllä tosi hieno pussukka tästä!"
"Joo mä haluun kans tommoisen pussukan!"

Muutos, materia ja tilavuus

Ensimmäinen neljännes artesaaniopintoja on tehty. Syksyyn on mahtunut paljon. Käsityön tekeminen on hidasta, mutta oppiminen ja muutosprosessi etenee nopeasti. Opintojen aloittaminen ei ole tarkoittanut pelkästään uuden ammatillisen identiteetin rakentamisen aloittamista ja uuden tietotaidon haltuunottoa, vaan myös laajempia muutoksia arkipäivässä. Lapsi on aloittanut hoidon, koulussa kuluva aika on poissa ajasta kotona ja rahaa on vähemmän. Toisaalta olen tutustunut useisiin uusiin ihmisiin, ottanut haltuun uusia tiloja sekä päivittäisiä kulkureittejä ja aikatauluja. Itsetunnolle on hirvittävän tärkeää tehdä asioita, jotka herättävät muissa ihailua, mielenkiintoa ja iloa. 

Koululla on hyvät työtilat. Vähän ahtaat, mutta uudet ja kattavat. Koululla ei kuitenkaan voi olla joka päivä aamusta iltaan ja tekemisen tarve on jatkuva kotonakin. Työpöytä on alkanut tarkoittaa huomattavasti muutakin kuin puolen neliön kokoista nurkkaa, jossa on tietokone. Työpöydän pitäisi olla mieluiten tyhjä. Eihän se kuitenkaan ole, koska tavaraa on kaikkialla ja sitä on tullut koko syksyn lisää. Ei kansioissa ja papereissa mitään - nehän voi olla vaikka repussa. Makuuhuoneessamme pyörii kilo villaa, kankaita, saksia, lötköpötkön kappaleita, maaleja, muoveja, keskeneräisiä askarteluprojekteja, ompelemattomia vaatteita (no niitä oli ennenkin), muovitörppöjä, kirjoja ja lehtiä. On valmiita töitä, joilla ei ole juuri nyt varsinaista käyttöä tai sijoituspaikkaa. On keskeneräisiä töitä, joita ei huvita juuri nyt työstää loppuun. 

Olen erinomaisen hyvä järjestämään, mutta kun materiaa on tarpeeksi paljon suhteessa tilavuuteen, niin taito ei välttämättä riitä. Tällä hetkellä ei olisi mielekästä hankkia suurempaa kotia tai taloudellista mahdollisuutta ulkopuoliseen työtilaan. Ja kangaspuutkin pitäisi saada. 

Koska jostain pitää aloittaa ja johonkin täytyy ryhtyä, aloitamme huomenna vuoden 2017 kestävän tavara päivässä -projektin, jonka aikana taloudestamme poistuu vähintään yksi esine joka päivä. Projektia voi seurata ja kommentoida osoitteessa yksitavarapaivassa.blogspot.fi.

Kudekori(t)

Kirjoitin eilen kutomistani matoista. Räsykuteen menekkiä mattoneliötä kohden on mahdotonta arvioida tarkasti, koska suunnilleen jokainen kude on erilaista. Minä olin laskenut kuteideni riittävän suunniteltuihin mattoihin juuri ja juuri. Toisin kävi: ostotrikoota jäi yli keräkaupalla. 

Olen pitkin vuotta katsellut ohimennen erilaisia matonkuteesta virkattuja tekeleitä sillä silmällä. Mutta koska virkkaustaitoni on mitä on, on asia aina jäänyt sikseen. En ole viitsinyt ostaa materiaalia pyörimään kaappiin siltä varalta, että tosiaan onnistuisinkin vääntämään siitä jotakin käyttökelpoista. Enkä oikein ole mitään sellaista herttaista ja virkattua, mutta jättikoossa, tarvinnutkaan. Enkä oikeastaan tarvitsisi vieläkään, mutta onhan himmelikin mukava, vaikkei sillä mitään tehdä. 

Sitten se tapahtui: inspiraatio, oikea hetki ja valmiiksi käsillä olevat tarvikkeet kohtasivat. Opiskeutoverini toi kudontakurssin viimeisenä päivänä yhteiseen katselmukseen ylijäämäkuteesta virkatun korin. Siistin, yksinkertaisen ja mattoon sointuvan käyttöesineen. Sen jälkeen minulla ei ollut enää yhtään syytä olla kokeilematta asiaa. 

Koska ei ole mielekästä alkaa heti tehdä samalla tavalla kuin joku muu, kokeilin muodostaa neliskanttisen korin käyttämällä pohjana isoäidinneliötä. 

Kantikasta korista ei tullut, mutta muuten ihan kelpo. Sitten tein pienen pyöreän. Ja soikioisen. Tulin myös ostaneeksi Tinttanalle sopivaa vihreää kudetta, kun nyt kerran tiesin, että saan siitä aikaiseksi kelvollisia esineitä. Ja tässä vaiheessa Äitini olisi käyttänyt ilmausta tehtailla. 

Pitämättömiä mattoja

- Pidetäänkö teillä mattoja? 

- Meillä ne pysyy pitämättäkin. 

Tämän vitsin opin melko pienenä Siskoltani. Sitten meille tehtiin lattiaremontti eivätkä matot enää tahtoneet pysyä ilman piteleviä jarrualustoja. Moderneissa bukleematoissa esimerkiksi saattoi toki olla valmiiksi kumimainen pohja, mutta tavallinen, vanhanaikainen räsymatto vaati alleen tarraavaa valkoista verkkoa. Sitä ostettiin isoina paloina ja räsymattojen käyttö saattoi jatkua. 

Ensimmäiseen kokonaan itse kutomaani mattoon valitsin materiaaliksi pelkkää itse tuottamaani räsykudetta. Ihan vain koska niin voi tehdä. Läpi matkan kulkeneilla kolmella sukkulalla pyörivät lapsuudenkodista aikanaan mukaan lähteneet lakanat, ensimmäisinä opiskeluvuosina alennusmyynnistä ostetut pyyhkeet ja puolisoni vanhat collegehousut. Silmille hyppäävät kirkkaanvihreät raidat saimme tupaantuliaislahjana muuttaessamme puolisoni kanssa yhteen. Muutama rivi syntyi rantamekosta, jonka muistaakseni Siskoni toi Intiasta - niin aikoihin, kun Veljenpoikani syntyi. Nyt Veljenpoikani ajelee moottoripyörällä ja opiskelee tavoitteellisesti. 

Nämä mielikuvat tulevat keittiömme lattialle siihen kohtaan, johon roiskuu aina tiskeistä vettä. Jos siihen laittaisi halvan bukleematon, kastuisi sen pohja ja tarttuisi kiinni lattiaan. 

 

Toisen maton kudoin Äitini eteiseen. Siihen käytin kolmea eri ruskeaa ostotrikoota sekä vihreää kovaa räsykudetta. Lähtökohtana oli Äitini toivoma metsän pohja ja kaikenlaista siellä sitten vipeltääkin.

Himmeli

Joulun lähestyminen lisää inspiraatiota. Jo laittaessaan tontunpartalankasilppua talteen tietää, ettei sitä kyseistä parrakasta tonttua koskaan tule olemaan. Mutta vaikea on heittää poiskaan, kun joulukin on tulossa. Tuo kavala juhlapyhien sesonki keskellä pimeintä talvea houkuttelee kuvittelemaan itsestään mahdottomia. Jospa tekisinkin joululahjat itse. Jospa painaisin keittiöön sen paremman mallisen verhon jouluversiona. Jospa paskartelisin yhtenäiset kuusen koristeet. Vaikka kahdella eri teemalla, niin voisi sitten aatonaattona valita. Jospa tekisin kaikki keskeneräiset työt valmiiksi ennen joulua. Jospa tekisin nyt sen himmelin!

Puolisoni on järki-ihminen. Hän suhtautui lainaamaani himmelikirjaan niin totaalisen innottomasti, että palautin sen. Meillä on kerrostalokolmio täynnä pölyä. Kaikki ilmatila on tarpeen, jotta voimme hengittää. Himmeli. Ei hyvänen aika.

Eilen istuin koululla solmimassa uutta mattoani (kirjaimellisesti sormet verillä, mutta se on toinen tarina), kun pöydän ympärille kokoontui ryhmä opiskelutovereitani, jotka suunnittelivat askartelupajaa pidettäväksi Toivolan joulupihalla. He aikovat ohjata muiden muassa himmelin tekoa vanhoista kirjoista. Kysymällä muutaman oikean kysymyksen ja vilkuilemalla solmujeni takaa touhua sain ispiraatiolleni toteutusvoimaa. Vanhoja kirjoja on saatavilla helpommin kuin olkia. Vanhoja kirjoja on meilläkin. Kirjojen lisäksi tarvitaan vain liimaa, sakset, lankaa ja neula.

Kellastuneen ja kansistaan irtautuneen saksankielisen virsikirjan sivut olivat täydellisiä. Eli pieniä. Ja kauniin värisiä. Minun himmelini on pieni. Ja kauniin värinen.

Nyt voi alkaa joulu tulla - minä tein jo himmelinkin.