Virokannas.com

Ensimmäinen tuotesarjani - täyspellavaiset Kesäpuu-laudeliinat - näyttää kaikesta huolimatta valmistuvan ennen kesää. Tosin tänään jouduin jättämään puut sikseen ja antamaan periksi useamman viikon jatkuneelle kevätflunssalle. Kotitöiden ohessa ehdin kuitenkin kertoa sen täälläkin: nettisivujen raakile on julkaistu! Facebook-sivua odotellessa voi nyt käydä katselemassa kuvia tekemisistäni osoitteessa virokannas.com.

Penteleen Pellava

Ei sitten tullut kuitenkaan kirjoiteltua. Niin käy aina, kun etukäteen ajattelen jostain kirjoittavani.

Työssäoppimisjakso muodostui monipuoliseksi, sateiseksi ja mielenkiintoiseksi. Nyt olen ollut kaksi viikkoa kotona ja siihen on mahtunut pääsiäisen ja sitkeän flunssataudin lisäksi lähinnä kaksi asiaa: Tinttana ja Pellavaloimi. Edellinen oli paluustani niin helpottuneen onnellinen, että huusi viikon purkaen eroahdistustaan, mutta jälkimmäinen jatkaa edelleen katkeiluaan.

Palattuani kouluun keväänraikas letti purettiin auki ja kierrettiin tukille. Kaksi toveria, jotka ryhtyivät kanssani pellavahaasteeseen, olivat saaneet kuin saaneetkin omat työnsä jo pois puista, mutta loimi oli jättänyt jälkensä. Minua tervehdittiin varoituksilla ja jo etukäteen osoitetulla myötätunnolla: pellavaloimi oli osoittautunut ei vain "haastavaksi" (tätä ilmausta opettajat tykkäävät käyttää) vaan myös raastavaksi. En siis voinut muuta kuin käydä mielenkiinnolla pitkästä aikaa oman työni ääreen.

Liberecissa pääsin kokeilemaan kaikenlaista veistosta housujen ompeluun ja piirustelusta tuolinjousien nyörittämiseen, mutta yksi asia palasi mieleen jokaisella osastolla: olen Kankaalla oikeassa paikassa, oikealla alalla. Niin että katkeilkoon vain ja osoittakoon mieltään. Sitä vartenhan minä sitä valitsin opetella, että se on vaikea. Se mokoma loimi. Ilman minua se olisi lankakasa. Saisi olla kiitollinen.

Ja nyt ensimmäisen metrin jo mentyä Pellavaloimeni alkaakin kesyyntyä. Ei se ole pahansuopa, se on herkkä. Se on sellaisen erityisen tuen tarpeessa. Työ on hidasta, mutta minulla on vain rajallisesti aikaa, joten pakostikin se etenee. Ja jos olen oikein ymmärtänyt, kaikki loimeni tämän jälkeen ovat verraten helpompia.

Timetable design

Asiat alkoivat tänään hahmottua. Täkäläinen koulumme on iso, mutta sympaattinen. Saimme informaatiotulvan ja kuulimme paljon nopeaa käsittämätöntä tshekin kieltä. Huomioita: 1) jos haluat keskustella paikallisen kanssa, on parasta, että heitä on paikalla vain yksi 2) täkäläiset olettavat, että Suomessa kaikki on vähän paremmin 3) byrokratia voi yhä yllättää 4) liikunnanopettaja on liikunnanopettaja missä vain. Nyt on kuitenkin viilattu kuuden viikon opinto-ohjelmaa käytännöllisempään (eli parempaan) suntaan, ostettu kuukauden koululounaat ja rajaton bussikortti koko täälläoloajalle. Odotamme innolla puutyöluokkaan pääsemistä sekä verhoilun perusteiden opettelua.

Kukaan ei vielä intoutunut varsinaisesti avautumaan oletuksistaan suomalaisten suhteen, mutta saimme jo kuulla sivulauseessa kommentin siitä, että meitä ei tietenkään palele paitahihasillaan ulkona, koska olemme Suomesta. Totta ehkä sinänsä, mutta sisällä kyllä palelee, jos lämpötila alkaa lähestyä 18 astetta. Suomessa sisällä ei ole nimittäin käytännössä ikinä näin kylmä. Ulkona kyllä, mutta sisällä ei koskaan.

Olemme päättäneet syödä täällä koulun edulliseen hintaan tarjoamat lämpimät lounaat etukäteen kuulluista varoituksista huolimatta. Yhden päivän perusteella ruoka on aivan tavallista koti- eli kouluruokaa; ei ehkä aivan lautasmallin mukaista, mutta ihan maukasta. Ruokapöydässä (mies-)opettajat intoutuivat kuitenkn kyselemään kuinka maistuu ja vaikuttivat melkein pettyneiltä, kun totesimme, ettei se Suomen kouluissa ole paljon sen kummempaa. Saimme myös korjata käsityksen siitä, että Suomen opintotuella elelisi leveästi. No ei elele ainakaan Suomen hinnoilla. Mutta se täytyy myöntää, että aikuiskoulutussysteemi on hyvä. Täällä yli 26-vuotias ei voi olla ainakaan virallisesti opiskelija.

Koulun jälkeen ystävällinen opiskelijatyttö auttoi meitä hankkimaan bussikortin täällä oleskelun ajaksi. Tulkki olikin tarpeen, sillä kukaan niistä viidestä naisesta, joiden kanssa asioimme, ei puhunut englantia. Edullisin tapa oli hankkia Liberecin aluella toimiva "opus-kortti", johon voi ladata bussikortin. Tätä varten menimme ensin valokuvaamoon ottamaan pikaiset passikuvat. Sieltä jatkoimme opus-luukulle, missä selvisi, että korttia varten meillä pitäisi olla todistus siitä, että meillä on jokin osoite. Tulkkimme käytyä tovin neuvottelua palvelutiskin tädin kanssa päätimme kävellä majapaikkaamme ja pyytää Alakerran Naiselta todistukset siitä, että majoitumme nyt täällä. Saimme paperit hienoisen huvittuneen ihmettelyn kera ja palasimme luukulle. Nyt kaikki sujui hyvin ja saimme kortit, joihin ladattiin bussiliput toisella luukulla. Tulkkimme ansaitsi tästä hyvästä ison kahvin ja keskustelukin oli oikein antoisa ja mielenkiintoinen.

Kotiin päästyämme lämmin vesi oli jälleen valunut toisiin suihkuihin, mutta palasi kuitenkin yhden viestin ja vähän ajan kuluttua. Aamulla lähdemme opintoekskursiolle Prahaan. Seitsemältä.

Ai niin, ehkä mielenkiintoisinta täydessä päivässämme oli kuitenkin ensimmäisen hyppelyopettajan tapaaminen. Koululla meidät ohjattiin heti aamulla opettajainhuoneeseen juomaan kahvia ja esittely alkoi: this is our English teatcher, drawing teacher, design this and that teacher, jumping teacher -- sorry, WHAT? Kyllä, timmi pieni nainen opettaa trampoliinilla hyppelyä ja ilmoittauduimme heti mukaan ensi maanantain tunnille. Joko loukkamme itsemme tai sitten saamme kadehdittavat vatsalihakset.

Lieberecin päässä

Sinne se jäi Letti koululle odottamaan pääsiäistä. Me lensimme eilen Prahaan ja matkasimme sieltä bussilla - ja metrolla ja bussilla - pimeän keskellä Libereciin, missä vietämme seuraavat kuusi viikkoa. Täkäläinen yhteysopettajamme oli vastassa ja vaikka majapaikassa oli varaustiedoissa aluksi hämminkiä, oli vastaanotto myös täällä lämmin, vaikkei yhteistä kieltä Alakerran Naisen kanssa olekaan.

Tänään olemme kartoittaneet kaupunkia valoisassa. Keskellä kaikkea seisoo pramea neo-renessanssinen kaupungintalo seuranaan modernimpi - tai ulkoavaruudellisempi - Pää. Ajoimme raitiolinjan päähän ja takaisin ja tiedämme nyt monta paikkaa, joihin on mentävä. Huomenna menemme kouluun. 

Handmade by Virokannas

Opintojen ohessa olen ehtinyt värkkäämään muutamia lahjatavaroita erilaisiin tarpeisiin ja tapahtumiin. Pussukoiden ompelun innoittamana sain aikaiseksi myös tilata itselleni kangasetikettejä. Niitä pieniä lappuja, jotka saavat tuotteen näyttämään ihmeellisellä tavalla ryhdikkäämmältä. Mutta mitä sellaiseen lappuun sitten pitäisi kirjoittaa? Tavaramerkki tietysti, firman nimi, tekijän tiedot, logo. Eihän minulla sellaisia vielä ole. Mutta nimi minullakin on. Ja hyvä nimi onkin.

Käytän "handmade"-ilmaisua mieluummin kuin "designia", vaikka tuotteet enimmäkseen omaa suunnitteluani ovatkin. Käsin tehty on yleensä myös itse suunniteltu, mutta suunniteltu voi olla toisenkin tekemä. Ja minä olen tekijä. 

Ensimmäinen laputettu tuotteeni on juurikin valmistettu toiselta henkilöltä kopioidun mallin mukaan. Mutta koska olen sen itse valmistanut, voin siihen lappuni laittaa. Tossut menivät lahjaksi kavereiden vauvalle ja ainakaan toistaiseksi en ole ajatellut toisen parin tekemistä. 

Tämän huovutetun säilyttimen tein puolestaan tupaantuliaiseksi kaveripariskunnalle. En vielä tiedä nuorikosta, mutta ainakin isännän ikkunlaudalla on nähty niin monta maitopurkkitainta, että ajattelin antaa yhdelle sellaiselle piilopaikan näin kevään lähestyessä. Samalla kokeilin mallia ja sehän onnistui hyvin - purkki istui sisään täsmälleen! 

Lopuksi tein sukulaistytölle syntymäpäivälahjaksi pussukkaparin omalla painokuosillani. Painetun kankaan värjäyskokeilu onnistui niin, että tuskin malttaisin näistä edes luopua. Harmi, että padassa oli vain melko pieni ala tätä kangasta. Tai oikeastaan juuri tätä kangasta ei ollut alunperinkään kuin yhden vanhan keittiöpyyhkeen verran. Liekö aikoinaan käsin kudottua valkoista pellavaa, joka oli ajan saatossa kulunut sellaiseksi, ettei sitä kukaan nykykeittiöönsä olisi huolinut. Tämä onkin kierrätysmateriaalissa parasta: saada aikaan jotain viehättävää materiaalista, joka olisi muuten joutunut käytännössä roskiin. 

***

Tänään siivosin ompelupöytäni ja pakkasin koneen pois. Viikon päästä lennän Prahaan ja sieltä jatkan kalustealan kollegan kanssa Libereciin kuuden viikon työssäoppimisjaksolle. Opiskelemme ja työskentelemme sikäläisessä käsityöalan koulussa ja laajennamme ymmärrystämme asioiden tekemisestä. Tarkoitus on muistaa ja ehtiä päivitellä asiaa täällä aina välillä.