Opintojen ohessa olen ehtinyt värkkäämään muutamia lahjatavaroita erilaisiin tarpeisiin ja tapahtumiin. Pussukoiden ompelun innoittamana sain aikaiseksi myös tilata itselleni kangasetikettejä. Niitä pieniä lappuja, jotka saavat tuotteen näyttämään ihmeellisellä tavalla ryhdikkäämmältä. Mutta mitä sellaiseen lappuun sitten pitäisi kirjoittaa? Tavaramerkki tietysti, firman nimi, tekijän tiedot, logo. Eihän minulla sellaisia vielä ole. Mutta nimi minullakin on. Ja hyvä nimi onkin.
Käytän "handmade"-ilmaisua mieluummin kuin "designia", vaikka tuotteet enimmäkseen omaa suunnitteluani ovatkin. Käsin tehty on yleensä myös itse suunniteltu, mutta suunniteltu voi olla toisenkin tekemä. Ja minä olen tekijä.
Ensimmäinen laputettu tuotteeni on juurikin valmistettu toiselta henkilöltä kopioidun mallin mukaan. Mutta koska olen sen itse valmistanut, voin siihen lappuni laittaa. Tossut menivät lahjaksi kavereiden vauvalle ja ainakaan toistaiseksi en ole ajatellut toisen parin tekemistä.
Tämän huovutetun säilyttimen tein puolestaan tupaantuliaiseksi kaveripariskunnalle. En vielä tiedä nuorikosta, mutta ainakin isännän ikkunlaudalla on nähty niin monta maitopurkkitainta, että ajattelin antaa yhdelle sellaiselle piilopaikan näin kevään lähestyessä. Samalla kokeilin mallia ja sehän onnistui hyvin - purkki istui sisään täsmälleen!
Lopuksi tein sukulaistytölle syntymäpäivälahjaksi pussukkaparin omalla painokuosillani. Painetun kankaan värjäyskokeilu onnistui niin, että tuskin malttaisin näistä edes luopua. Harmi, että padassa oli vain melko pieni ala tätä kangasta. Tai oikeastaan juuri tätä kangasta ei ollut alunperinkään kuin yhden vanhan keittiöpyyhkeen verran. Liekö aikoinaan käsin kudottua valkoista pellavaa, joka oli ajan saatossa kulunut sellaiseksi, ettei sitä kukaan nykykeittiöönsä olisi huolinut. Tämä onkin kierrätysmateriaalissa parasta: saada aikaan jotain viehättävää materiaalista, joka olisi muuten joutunut käytännössä roskiin.
***
Tänään siivosin ompelupöytäni ja pakkasin koneen pois. Viikon päästä lennän Prahaan ja sieltä jatkan kalustealan kollegan kanssa Libereciin kuuden viikon työssäoppimisjaksolle. Opiskelemme ja työskentelemme sikäläisessä käsityöalan koulussa ja laajennamme ymmärrystämme asioiden tekemisestä. Tarkoitus on muistaa ja ehtiä päivitellä asiaa täällä aina välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti